Tässä on koti

Mitenköhän saisi sanoiksi tiivistettyä sen, millainen fiilis juuri nyt on?

Suomi, Peru, Argentiina, Suomi, USA

Olen asunut tässä ihanassa patonkien täyttämässä maassa nyt reilut 200 päivää - noin 7 kuukautta. Olen sen aikana oppinut uuden kielen, uudet käytöstavat ja uuden kulttuurin kulhosta juotavasta aamukahvista hassuihin hiusklipsuihin asti. Olen istunut koulussa päivästä toiseen kahdeksatta tuntia ymmärtämättä mitään pelkästään sen takia, että kokisin nämä ajat, jolloin ymmärrän lähes kaiken. Olen muistuttanut itseäni satoja kertoja erilaisista kohteliaisuuksista, teitittelystä ja "madame" ja "monsieur" -sanojen käytöstä, ihan vaan huomatakseni, että yhtäkkiä kaikki tämä tulee täysin luonnostaan. Tiedän lempijuustoni, ja erotan hyvän viinin huonosta (ainakin jollain tasolla). Osaan usean ranskankielisen kappaleen sanat ulkoa. Viiniköynnökset näyttävät nykyään yhtä kotoisilta kuin havumetsät.

Saint-Jean-de-Luz

Rakastan täällä asumista ja rakastan tämän kielen puhumista. Nautin olostani, olin sitten rotaryklubini järjestämillä teetansseilla myymässä lippuja tai host-äitini kanssa syömässä epämääräisiä ruokalajeja. Lemppari hetkiä on viikonloppujen minireissut milloin minnekin. Yhtenä perjantaina käväistiin Espanjassa katsomassa maisemia, toisena lauantaina sain laulaa parhaiden ystävieni kanssa Douce France:n esiintymislavalla. En tosiaan tiedä, miten tulen pärjäämään ilman tätä vaihtariperhettäni, jonka kanssa olen jakanut koko vuoden.

Elämä jatkuu onnellisena. Pääsiäisenä tulen kävelemään merenrannalla ja leipomaan cake popseja. Sen jälkeen jaksan vielä pari kouluviikkoa ja sitten alkaa kahden viikon loma. Loman aikana teen 12 päivän reissun: kulkuvälineenä bussi, seurana meidän vaihtariperhe ja reitti tulee olemaan tämän näköinen:

Vähän voi olla kärsimätön fiilis koulussa tuota reissua odottaessa, mutta arjestakin nautitaan. Kevät on jo näyttäytynyt lämpiminä säinä ja aurinkona taivaalla. Tässä on nyt koti, tai ainakin yksi niistä.