Aluksi päiviä oli edessä 303, joka tuntui loputtoman pitkältä ajalta. Nyt kun edessä on enää kymmenesosa niistä päivistä, jotka saan täällä vaihtovuotenani elää, on olo hyvin sekava kaikin mahdollisin tavoin.
Täältä lähtemistä miettiessä meinaa alkaa jo nyt itkettää, mutta kun Suomen palaamista ajattelen, nousee hymy korviin. Hankalaahan tässä on se, että jotta voisin kokea toisen, täytyy kokea ensimmäinenkin.
Jätän nyt blogin kokonaan loppuajaksi, sillä niin kuin viime kuukausien epäaktiivisuudesta onkin voinut huomata, ei samaa inspiraatiota enää tänne kirjoitteluun ole. Paljon on kyllä tapahtunut ja tulee tässä seuraavien viikkojen aikana tapahtumaan, mutta niistä ehdin kertoilla myöhemminkin kaikille tutuilleni ketkä jaksavat vaihtovuoteni tarinoita kuunnella!
Täältä lähtemistä miettiessä meinaa alkaa jo nyt itkettää, mutta kun Suomen palaamista ajattelen, nousee hymy korviin. Hankalaahan tässä on se, että jotta voisin kokea toisen, täytyy kokea ensimmäinenkin.
Jätän nyt blogin kokonaan loppuajaksi, sillä niin kuin viime kuukausien epäaktiivisuudesta onkin voinut huomata, ei samaa inspiraatiota enää tänne kirjoitteluun ole. Paljon on kyllä tapahtunut ja tulee tässä seuraavien viikkojen aikana tapahtumaan, mutta niistä ehdin kertoilla myöhemminkin kaikille tutuilleni ketkä jaksavat vaihtovuoteni tarinoita kuunnella!
