Nyt on aika hyvä hetki pysähtyä miettimään, kuinka monta unelmaa oon elämäni aikana toteuttanut. En kovinkaan monta verrattuna niiden kuplivaan määrään mun mielessä. Pienet seikkailut jää usein ajatusvaiheelle, mutta suuremman halusin toteuttaa. Enää kolme viikkoa ja sitten se alkaa.
Vuosi tästä taaksepäin olin päättänyt, että teen kaikkeni tullakseni Rotary vaihto-oppilaaksi. Kunnianhimoisena ihmisenä mulla on tapana onnistua, jos jotain oikein haluan (okei, vähän liiottelen, tykkään vaan uskoa enemmän siihen kun onnekkuuteen), ja tällä hetkellä oon hermostuneen innostuneen haikean iloinen kasa vaihtaria. Ja tässä olotilassa on just hyvä olla.
Kaiken tän oudoimmankin tunteilun keskellä oon nauttinut kesästä sateineen ja kylmine säineen. Jokaista suurta suunnitelmaa en toteuttanut, mutta oon soittanut keskellä yötä laiturilla ukulelea, sekä uinut yksin järvessä auringon laskiessa, kun vesi oli vielä alle 15°c lämmintä. Oon myös syönyt salmiakkia. Paljon. Tuskin oisin mitään muuta kaivannutkaan.
Nyt vaan odotan. Tai siis en tietenkään pelkästään odota. Vietän ihania hetkiä ystävien kanssa, ja nautin kotona olemisesta, mutta aina se pieni osa mua odottaa niin innolla kuin kauhulla sitä, että kalenteri näyttää 25.8. ja kello on varttia yli puolen päivän. Ja mitä sen jälkeen? Sitä en tiedä. En tiedä yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti