"Täällä asuu alle 800 ihmistä ja kaikki työskentelee alkoholin parissa", sanaili tuleva host-veljeni kauniisti viime huhtikuussa, kun kyselin jonkinlaista kuvailua mun tulevasta kotikaupungista. Silloin tajusin, että kaupungissa asumisesta mun on turha haaveillakaan.
Jarnac-Champagne, tämä viinitilojen keskellä oleva pieni kunta, sijaitsee punaisen nupin osoittamassa paikassa. 30 kilometriä Atlantin Rannikolle, 100 kilometriä Bordeaux'hon, 500 kilometriä Pariisiin ja 2800 kilometriä Suomeen, siellä on mun uusi koti!
Uudessa kodissa mua odottavat suloiset host-vanhemmat, joiden kaksi lasta ovat viettämässä omaa vaihtovuottaan. Varalapsena oleilu kelpaa erittäin hyvin. Ja ai niin, tärkein unohtui, siellä on myös kaksi kissaa!
Tulevaan perheeseeni ja kotikylääni oon enemmän kuin tyytyväinen, mutta on mulla myös jotain jännittämisen aihetta: mä menen sinne puhumaan ranskaa! Hui. Tän hetkistä ranskan taitoani voisi kuvailla sanalla vaivalloinen: vaivalloista puhua, vaivalloista ymmärtää. Koko juttu on aika vaivalloinen, mutta ei se mitään. Kyllä mä sen tulen oppimaan!
 |
| Oon tehny itteni kanssa sopimuksen, että rupean puhumaan ranskaa aina ja kaikkialla heti alusta alkaen. Ekat viikot meneekin varmaan tällä tyylillä! |
Tämä kaikki mua odottaa alle kahden viikon päästä! Elämä on nyt sellaista jännittää, ei jännitä, jännittää tyyppistä vuoristorataa. Mikään ei silti pelota. (Okei, vähän pelottaa lentokentälle meno. En millään haluis hyvästellä kaikkia rakkaita ihmisiä, vaikka ne onkin vaan väliaikaiset heipat!) On silti ihan hirmuisen kivaa, että oikeesti lähden. Ihan oikeesti. En huijaa. Jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti