Ja näin alkaa loma

Asuin tässä hetki sitten kuuden päivän verran erään Rotaryn luona host-vanhempieni lähdettyä pohjoisempaan Ranskaan. Tämä vanha herra, ikää kertynyt jo 80 vuotta, otti minut lämpimästi vastaan. Niinpä sain kuunnella illat tarinoita siitä, millaista oli olla 7-vuotias ranskalainen poika toisen maailmansodan aikaan. Kaikista elämäntarinoista hän painotti silti yhtä asiaa: ole aina onnellinen. Näin olenkin päättänyt tehdä.

Se on ihanaa, millaisia mahdollisuuksia täällä tulee pakon edestä vastaan. Normaalissa tilanteessa olisin tietysti jäänyt yksin asumaan vanhempien ollessa poissa, mutta täällä se ei ole järjestön sääntöjen takia mahdollista, joten minut sijoitettiin minne pystyttiin. En saa aina itse päättää minne menen ja mitä teen, minkä takia kokemuksia kertyy moninkertaisesti enemmän. Joutuu menemään tahtomattaankin sinne oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, niin käytetty ilmaus kun tuo onkin. Maailma avartuu sinne lähtiessä.

Viimeisellä kouluviikolla ennen lomia kaikilla on tapana olla iloisempia. Kaikki hehkuvat sellaista ihanaa rentoutta, mikä kolme viikkoa sitten oli vain haaveena. Viimeiset päivät menivät siksi nopeasti, ja nyt en odota kuin yhtä asiaa: rakkaan siskoni (ihan oikean siskoni!!) tänne saapumista. Anni junailee tiensä tänne tiistai-iltana ja minä pompin riemusta. Sisko on jo huippu juttu, mutta sisko jouluna vielä huipumpi. Jee<3

Tässä on aika eriskummallisen ainutlaatuinen syksy takana, mutta nyt se alkaa olla ohitse. Olen tehnyt paljon ja oppinut sitäkin enemmän. Olen saanut rakennettua itselleni elämän aluksi tuntemattomaan paikkaan. Nyt voisin vain hengähtää. Pian joulun jälkeen vaihdan ensimmäisen kerran perhettä, sillä Rotary-järjestöllä on tapana sijoittaa vaihto-oppilas useampaan perheeseen vuoden aikana. Perheen vaihtuessa saan aloittaa tietyllä tavalla alusta. Ei tässä sinällään ole mitään alusta aloitettavaa, mutta uusissa aluissa on aina jotain viehätystä. On helpompi tarttua tekemättömään, kun saa puhtaan pöydän millä sitä tehdä. Ehkä siinä on syy, miksi tänne alun perin lähdinkin. Kaikki oli erittäin hyvin Suomessa, mutta vaihtelusta ei ole koskaan haittaa. Uutta aloittaessa pääsee näkemään, mitä kaikkea siinä vanhassa oikeasti oppi ja mitä vain luuli oppineensa. Kummasti kertyy näkökulmia niitä etsiessä.

Huomenna menen höpisemään tuleville vaihto-oppilaille, joista ehkä jopa muutamat suunnittelevat suuntaavansa Suomeen. Mietin vielä, että säikäytänkö heidät näyttämällä kuvia mämmistä samalla kertoen, että aurinko laski tänään Etelä-Suomessa kolmen maissa iltapäivällä (ja siihen vielä naureskelen ilkeästi perään onnea Pohjois-Suomeen menijöille), vai näytänkö kuvia aurinkoisesta talvimaisemasta ja annan heidän maistaa Fazerin Sinistä. Ehkä teen vähän molempia. Sen jälkeen annan rakkaille vaihtarikavereilleni jouluisan suuret halaukset, ja ennen kuin huomaankaan, olen siskoni kanssa kävelemässä pienen kyläni kivisillä kaduilla.

Tulevasta viikosta tulee ihana viikko.

Hyvää joulua jo näin etukäteen!<3 Terveisin Venla kymmenen vuoden takaiselta ajalta ja hänen koiransa, jonka nimi oli jotain Konvehdin ja Iso-Kaapon väliltä.