keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Lähes lomalainen


Lähiviikkoina olen pyörinyt sateisessa säässä ympäri tuttuja ja tuntemattomia kaupunkeja. 

Bordeaux'ta tutkittiin uusin silmin, kun entiset vaihto-oppilaat olivat järjestäneet meille kilpailun. Ideana oli ottaa erilaisia kuvia haasteiden mukaisesti, joten yritimme bongailla Bordeaux'n keskustasta niin kiinalaisten turistien ryhmää kuin kilpikonnia. Aika paljon oli sadetta ja tuulta ja muuta ihanaa talvista säätä, mutta kun seura koostuu rakkaista ystävistä, joita ei ole hetkeen nähnyt, ei mikään haittaa.




Viime viikonloppuna lähdin erään rotaryklubini pariskunnan kanssa Nantesiin heidän sukulaistensa luokse. Se oli aika huippu juttu, sillä Nantes on piirin rajojen ulkopuolella, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että en saa matkustaa sinne muuten kuin host-perheen tai rotaryn kanssa. Rakastuin kaupunkiin täysin. Se oli täydellisen kokoinen, täynnä historiaa ja samaan aikaan sopivan nuorekas. Vähän tuli semmoinen fiilis, että tänne on pakko palata muutaman vuoden sisällä ja mahdollisesti viettää siellä vähän pidempikin ajanjakso.







Kaksi koulupäivää täytyy vielä jaksaa, mutta ensi viikosta lähtien saan lomailla kahden viikon verran. Heti tämän viikon lauantaina lähden Agenin kaupunkiin viettämään vähän Suomi-aikaa meidän piirin toisen suomalaisen vaihtarin luokse. Sieltä muutaman päivän päästä palattuani on edessä kolmanteen perheeseen siirtyminen. Tulen asumaan kävelymatkan päässä koulustani, joka tuntuu aika luksukselta bussilla kulkemisen jälkeen. Busseja kun kulkee vain kerran päivässä suuntaansa! Toisaalta tuntuu aivan hassulta olla näinkin loppusuoralla, että vaihdan viimeiseen perheeseeni.

On siitä silti todisteita, että täällä on jo aika pitkä hetki elelty. Juuri sain takaisin talous- ja yhteiskuntaopin testin, josta olin saanut 4/7 pistettä. Ensimmäiseen kolmeen kuukauteen en ymmärtänyt oppiaineen tunneilla lähes mitään, mutta kas vain, näin sitä oppii! Iltaisin luen ranskaksi kirjaa ilman sen suurempia ongelmia ja oppitunneilla pysyn kärryillä oppiaineesta riippumatta. Oma puhuminen ja kirjoittaminen ei ole vielä läheskään kielioppivirheiltä vapaata, mutta askel kerrallaan sitä kehitytään. Kehittymisestä en nyt kuitenkaan stressaa. Kohta lomaillaan!
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti