Viimeisen kahden viikon aikana...
...seikkailin tiheässä metsikössä etsimässä luolia. Twistasin pienessä olohuoneessa pitkän aterian jälkeen eläkeikäisten serkusten kanssa. Tutustuin moneen uuteen ihmiseen. Menin vesijumppaamaan pienen kaupungin uimahalliin, ja nauroin koko ajan ystävieni kanssa osaamattomuudellemme. Kävelin merenrannalla haistellen keväistä ilmaa.
...kiertelin ympäri uusia kaupunkeja. Etsin täydellistä kahvilaa puolen tunnin ajan sieltä, missä oli joka nurkan takana uusi kahvila. Vietin aikaa parhaimpien ystävieni kanssa. Kävelin joen vartta pitkin myöhään illalla. Ostin vihdoin ja viimein joogamaton. Join loputtoman monta kannullista teetä. Kävin useassa ennestään tuntemattomassa kirkossa.
...avasin aamulla ikkunan nähden edessäni suuren joen ja palmuja. Seikkailin upeassa linnoituksessa Suomen lippua olkapäillä kantaen. Söin liikaa, aivan liikaa. Maistelin hyvinkin perinteisiä ranskalaisia ruokia. Kävin katsomassa elokuvan ystävieni kanssa huolimatta siitä, että muu yleisö oli meitä keskimäärin kymmenen vuotta nuorempaa. Nauroimme silti äänekkäimmin.
...seikkailin tiheässä metsikössä etsimässä luolia. Twistasin pienessä olohuoneessa pitkän aterian jälkeen eläkeikäisten serkusten kanssa. Tutustuin moneen uuteen ihmiseen. Menin vesijumppaamaan pienen kaupungin uimahalliin, ja nauroin koko ajan ystävieni kanssa osaamattomuudellemme. Kävelin merenrannalla haistellen keväistä ilmaa.
Päätin pitää huolen siitä, että ne 118 päivää, jotka enää saan täällä viettää, elän täysillä. Unelmoin, kunnes tajusin, että elän jo unelmaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti