keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Mitä on Ranska?


Joka nurkan takaa ilmestyviä kirkkoja ja linnoja. Pieniä kyliä pitkällä historialla. Herttaisia vanhuksia viiniviljelmillä oksia repimässä. Pieniä ruokayrityksiä pakettiautolla kulkemassa. Kivitaloja ja hassun näköisiä puita. Pieniä jokia, jotka tulvivat sateella. Sinisiä ikkunaluukkuja. Sumuista ilmaa aamulla.


Leipää, viinejä ja juustoja. Isoja aterioita ja pitkään kestävää ruokailua. Viidettä tuntia pöydässä istumista. Aperitiiveja ja jälkiruokia. Pienten ravintoloiden lämmintä tunnelmaa. Loputonta ruoan rakastamista. Leipomon tuoksua koulumatkalla kävellessä.



Äänekkäitä lapsia koulubussissa seitsemän aikaan aamulla. Yksitoikkoisia oppitunteja ja yritteliäitä oppilaita. Pitkiä jonoja ruokalaan. Koulun kirjaston hiljaista tunnelmaa. Opettajia, joita täytyy kunnioittaa. Oppilaita, jotka jaksavat aina auttaa. Työmaan melua pitkin koulupäivää.



Tervehdyksiä ja teitittelyä. Uusien ihmisten esittelyjä. Tuttuja ja tuntemattomia, joille jutellaan. Kuulumisten vaihtoa aamusta iltaan. Miljoonia ja miljoonia poskipusuja.

Tätä kaikkea ja vielä niin paljon enemmän on Ranska minulle. 

Viikkojen valuessa eteenpäin tajusin, että päiviä on vähemmän täältä lähtöön kuin on tänne tulosta. Päivät kulkevat hitaan nopeasti napaten kokemuksia mukaansa, joista jokaisen haluaa kokea täydestä sydämestä. Ihanan ärsyttäviä tällaiset aikarajat elämän hetkissä. Tässä on hyvä olla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti