Maailma on tehty meitä varten

Meitä oli viitisenkymmentä vaihtaria, kaikki yhtä elämänjanoisia. Toinen oli tullut Taiwanista klarinettinsa kanssa, toinen Kolumbiasta tanssien, mutta kaikkien kokoontuessa Royanin sateiselle parkkipaikalle perjantai-iltana, oli kilometrit välillä kadonneet jo kauan sitten. Ensimmäisestä vilkutuksesta lähtien pystyi tietämään, että tässä on ystävä vastassa.

Nämä ystävät eivät ole mitä tahansa ystäviä. He ovat niitä, joiden kanssa voit tanssia keskellä yötä meren rannalla. He ovat niitä, joiden kanssa jaat suurimpia pelkojasi, vaikka tapasitte samana päivänä. He ovat niitä, joiden kanssa istut pienen mökin terassilla yömyöhään laulaen kitaran tahtiin. He ovat niitä, joista jokainen kehtaa mennä laulamaan oman maan kansallislaulunsa kymmenien ihmisten eteen yksin. He ovat niitä, joiden kanssa uit meressä aamuyöstä vaatteet päällä. He ovat niitä, joiden takia et nuku kahteen yöhön kahta tuntia enempää, mutta et kadu sitä tippaakaan. He ovat niitä, jotka hyvästelet kahden päivän tuntemisen jälkeen huutamalla: "I love you so much!". He ovat niitä, jotka saavat elämällesi merkityksen täällä ollessa.

Bongatkaa takaa Venla, joka joutui keskeyttämään tärkeän puuhun kiipeämis -projektinsa kuvan takia. Siellä mä juoksen vauhdikkaasti kuvaa kohti!

Saatoin olla vähän kipeä ja menettää ääneni lähes täysin heti viikonlopun alussa. Lauloin silti ylpeänä Maamme laulun kaikkien edessä. Saatoin myös pitää oman kamerani laukussa koko viikonlopun ajan, vaikka kuinka vannoin itselleni etukäteen, että tulen ottamaan paljon kuvia. Mieleen jäi silti vastarannan kirkkaat valot, joita ei sellaisenaan olisi saanut kameraan ikuistettua. Ei tuollaisina viikonloppuina ole aikaa jäädä miettimään, mikä epäonnistui. Kaikki täydellinen oli käsillä siinä ja heti. 

Kaikista ihaninta on, miten paljon meillä on jaettavaa toisillemme elämästä eri puolilta maailmaa. Tänne lähtö ei tarkoita pelkästään Ranskan kulttuuriin tutustumista, vaan saa myös kuulla, millaista on asua Brasilian suurimassa kaupungissa ja katsoa, miten taiwanilaistytöt tekevät kesken aterian origami-joutsenia lautasliinoista. Täällä saa ymmärtää, miten kaikessa erilaisuudessaan kukaan meistä ei poikkea toisesta sen kummemmin. Me olemme vain maailmalle sydämensä avanneita nuoria.

Mä olen meistä kaikista myös ylpeä. Meistä jokainen on lähtenyt toteuttamaan unelmiaan. Meistä jokainen tietää, ettei se ole helppoa. Silti me seistiin siellä oman maan liput käsissämme uuden kulttuurin keskellä. Meistä kaikki haluaa saada tämän uuden kulttuurin osaksi itseään, mutta seistään vahvasti juurillamme. Näitä ihmisiä on helppo rakastaa.